Mun on pitänyt hankkia vakuutus itselleni, mut se on vaan siirtyny ja siirtyny. Nyt löysin ne laput. Mutta enää ei niistä välttämättä ole mitään hyötyä, jos olen sairas minulle ei vakuutuksia myönnetä.

Tunteet pyörii siksakkia, välillä oli jo olo, ettei mikään tunnu missään pahalta, ei mulle varmaan kuinkaan käy. Mutta nyt taas en tiedä... Kait se koko aika kaivertaa enempi tai vähempi.

Tuntuu että kävi miten vaan, en pääse enää palaamaan entiseen. Se on varmaan sitä kasvamista, jos siis hyvin käy.

Mä haluaisin maata äidin kainalossa sängyssä, sellaisena lapsuuden aamupäivänä. Taivas näytti siitä kulmasta niin puhtaalta.

Emmä tiedä mitä tapahtuu...

Mä olen vähän niinku kasvupaikassa.

Väsyttää vaan. Päivä menee. Ruokaa> töihin> kotiin> -II-.

Mitä mä teen?

Voi kun aika jo kuluisi...