Asia jota en pahemmin tahdo ajatella. Nyt tarvitsee vain ajan antaa kulua... Ensin oli vaikeampaa ja tuntuu että hajoaa, pakko kertoa. Mutta nyt sen on työntänyt jonnekin kauas... Lähellä se tietysti on koko aika. Mutta osaan elää sekoamatta, ainakin toistaiseksi! :)

Elämää ei osaa arvostaa, ennen kuin jotain pysähdyttävää tapahtuu. Ennen tuntuu ettei ollut mitään... Istuin kotonani viikot tylsyydestä kärsien. Viddelsson, kui mä melkee puhun kirjakieltä? Ei täs viel hautajaisis olla... Nyt tekisin mitä vaan, että jatkossakin saisin vaikka vaan istuu kotona ja kuolla tylsyyteen. Se ois jotain aivan ihanaa!!! Ja toi oli viel laimee ilmasu.

Ystäväni löysin... enkä toivottavasti kadota enää. Toista kohdetta en enää kaipaa. Hah!

Nuoruus menee tosiaan nuorissa hukkaan... Huomaan sen itsessänikin. Osaanko alkaa elää, jos saan siihen vielä mahdollisuuden? Tällä hetkellä on menossa bailaa tai kuole-vaihe. Jos kuntoilisi itsensä oikeen hyvään kuntoon ja kauniiksi ja alkais urakalla juhlia? Ei siihen tarvitse alkoholia...

Jotain on tehtävä!

Tästä saa aika hyvin sen kuvan, että mielestäni Elämä on sitä, että bilettää joka viikonloppu. Voi kun tietäisitte vaan miten väärä käsitys. Mutta jos saan mahdollisuuden vielä, olisin ehkä vähän kuin ikäiseni. Vaihteeksi.

Elämän hukkaaminen on sitä, että ryyppää joka viikonloppu, räkii kattoon ja valittaa kun kaikki on nii vitun hanurista. Ku ei saa ees pesää! Kyynel. Toisaalta ei saa tuomita toisia. Minusta kuitenkin pinnallinen elämä on kuori oikeasta elämästä.

Kärsimys on oma valinta...